torstai 14. tammikuuta 2021

Tätä kirjaa ei pitänyt lukea

Kristina Carlson: Eunukki, Otava 2020, sivuja 91. Kansi: Tuomo Parikka

 

Aamu-tv:ssä annettiin lukuvinkkejä vuoden vaihteeseen, yksi kirjoista oli Kristina Carlsonin Eunukki. Ajattelin, että ainakaan tuo aihe ei minua kiinnosta. Sitten kirjaston uutuushyllyssä kirja pomppasi silmille, ja kaunis kansikin houkutteli lainaamaan.

Luin muutaman sivun ja totesin, ettei ole minun kirjani, en jaksa keskittyä. Viikon päästä tartuin romaaniin uudestaan. Luin ajatuksella muutaman sivun, suljin kirjan ja palasin siihen seuraavana levollisena hetkenä. Näin päädyin nauttimaan kirjan tunnelmasta ja tarinasta.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1100-luvun Kiinan. Hovieunukki Wang Wei muistelee mennyttä elämäänsä. Köyhät vanhemmat myivät hänet yhdeksänvuotiaana hoviin eunukiksi. Hän aloitti keittiöapulaisena ja eteni haaremin vaatevaraston hoitajaksi.

On syksy ja Wan Wei viettää vanhuuden päiviään palatsissa muiden eunukkiystäviensä seurassa. Onnen hetkiä tuovat viininjuonti, hyvä ruoka ja noppapelit. Wan Wei nauttii myös luonnon kauneudesta. Hän huomaa palatsin puutarhan kukat ja pikkulintujen pyrähdykset, makuukomeron ikkunasta näkyy luumupuu.

Näen aukosta luumupuun, joka kasvaa kivetyn käytävän toisella puolella. Se on suuri ilo!

Wan Wei pohtii identiteettiään, hän ei ole mies eikä nainen. Jos hän olisi mies, olisiko hän luonteeltaan kunnianhimoisempi. Mies, joka hän olisi voinut olla, on ehkä läsnä.

Eräiden eunukkien rinnalla kulkee mies, joka he olisivat voineet olla. Kuin kaksoisveli. He ovat vihaisia ja katkeria. Heitä on kohdeltu väärin. Heidät leikattiin elämän mittaisesti onnettomiksi.

Myös rakkaus on eunukille mysteeri. Naisen ja miehen välistä rakkautta hän ei pysty kuvittelemaan. Jos hän jotakuta rakastaa niin parasta ja ainoata ystäväänsä Wong Wuta.

Wan Wei on asunut tuhansien ihmisten hoviyhteisössä, mutta tuntee olevansa yksinäinen. Hänellä ei ole perhettä, ei sukulaisia. Raihnainen ruumis saa hänet ajattelemaan kuolemaa. Paras ystävä on kovin sairas. Wong Wu ei saa kuolla, sillä ystävysten pitää elää vielä monta, monta vuotta.

Loppujen lopuksi Eunukki oli positiivinen lukukokemus. Pienoisromaanin kerronta on tiivistä, rauhallista ja soljuvaa. Eunukin ajatukset ovat filosofisia mietelmiä, joten niitä on helppo palata selailemaan kuin runoteosta. Pidin varsinkin herkistä luontokuvauksista.

Syksy henkäilee ilmassa. Vuodenajat kulkevat vaivihkaa. Katson taivaalle, mutta en näe muuttolintuja. Sinisen kuvun pohjalla kelluu harmaa pilvi. Vesi, rannan muta ja ruskeat kaislat tuoksuvat.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti